Pingviinit – Edu Kettunen – letras

Hän kasvonsa kaipuulla kaunistiPeilinsä pinnalle haaveita piirsiHän rakkauden rippeitä sielustaan etsiJa tyhjyyden rinnassaan tunsiSe tuijotti peilistä hiljaisin silminHyönteisten siivin se huoneessa lensiTuo vangittu kohteeton kaipuuHän sielunsa raapaisi tuskaiseen liekkiinKaupungin kierteisiin taakkoineen lähtiRuumiinsa rikkaille lohduksi myiVain muutaman joutavan kolikonHän työstänsä palkaksi pyysiHän haaveisiin haihtuiJa pingviinit hilpeinä ainaista salsaansa keinuivatKuumassa mustassa yössäRakkauden työläiset vanhoille vitseille nauroivatHuulillaan trooppista taikaaHän haaveili pohjoisen tyhjistä tienoistaTaivaista vieraiden maidenHän harhaili paikasta toiseenToisesta syliin muukalaisenJoka viimeistä yötään juhli taasKauan ja hartaasti huomista karkuunHampaissa narskui karvas viiniTaas kerran viimeisen kerranMaailman partaalla Antarktis vartoi